Seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäiseminen ja poistaminen kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa

Yleisohje antaa tietoja ja käytännön ohjeita seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemisestä ja poistamisesta kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa. Toimintatapaohjeessa esitellään keskeinen termistö ja periaatteet, Suomen kansainväliset sitoumukset, ulkoministeriön odotukset kumppaneita kohtaan, seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän riskitekijöitä, sekä epäilysten ilmoittaminen.

Yleisohje seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseksi ja poistamiseksi (PDF)

Toimintatapaohje seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseksi ja poistamiseksi (PDF)

Ulkoministeriöllä on nollatoleranssi seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää kohtaan. Tämä tarkoittaa, että ulkoministeriö ei hyväksy minkäänlaista seksuaalista hyväksikäyttöä tai häirintää työntekijöiltään tai kumppaneiltaan, eikä suvaitse tällaisiin tapauksiin puuttumatta jättämistä tai niiden peittelyä tai epäasianmukaista käsittelyä miltään taholta, joka saa ulkoministeriöltä rahoitusta tai toimii sen puolesta. Nollatoleranssi ei tarkoita sitä, ettei tällaisia tapauksia koskaan esiinny. Muita keskeisiä periaatteita ovat uhri/selviytyjäkeskeinen lähestymistapa ja valtasuhteiden epätasapainon tunnistaminen.

Seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäiseminen on jokaisen vastuulla.  Seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja häirintään liittyvät riskit tunnustetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyön riskienhallintapolitiikassa ja toimintamallissa muun muassa ennalta ehkäisevien toimien, seurannan ja raportoinnin osalta varojen väärinkäyttöä koskevan normin mukaisesti. Seksuaalista hyväksikäyttöä tai häirintää koskevasta epäilyksestä on ilmoitettava välittömästi ulkoministeriölle kehitysyhteistyön väärinkäytösepäilyjen ilmoittamista varten tarkoitetun sähköisen ilmoituspalvelun(Linkki toiselle web-sivustolle.) kautta. Kaikki vastaanotetut ilmoitukset käsitellään luottamuksellisesti.

Ulkoministeriö sisällyttää seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemistä ja siihen puuttumista koskevan lausekkeen rahoitussopimuksiinsa, sekä ulkoministeriön myöntämiin valtionavustuksiin ja niiden käyttöä koskeviin ehtoihin. Kaikkien asiaankuuluvien sopimusten ja päätösten on sisällettävä säännöksiä seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta, sekä siihen liittyvistä raportointivaatimuksista. Kumppaneiden odotetaan toimittavan rahoitusta hakiessaan tietoja toimistaan seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Tämä on rahoitushakemusten keskeinen arviointiperuste.

Seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän riskit, sekä toimenpiteet seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseksi olisi määritettävä ja arvioitava kehitysyhteistyön tai humanitaarisen avun suunnitteluvaiheessa. Kaikki merkittävät riskit tulisi tuoda esille, ja niiden vähentämiseksi tulisi kehittää toimenpiteitä. Paikallisten toimintaympäristöjen monimuotoisuus on otettava huomioon, jotta seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, sekä siihen puuttumiseksi voidaan kehittää tehokkaita ratkaisuja. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, ettei seksuaalinen hyväksikäyttö tai häirintä ole hyväksyttävää missään muodossa eikä missään tilanteessa.

Ulkoministeriön toimet seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja poistamiseksi kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa pohjautuvat OECD:n kehitysapukomitean DACin (Development Assistance Committee) antamaan suositukseen(Linkki toiselle web-sivustolle.). DACin jäsenmaat, kuten Suomi, raportoivat suosituksen toimeenpanosta niistä tehtävän vertaisarvioinnin yhteydessä.